Tehtävien parissa ... iltajunassa
Pitkään olen pyöritellyt vastaamista tehtävään ... minulle ei mikään sosiaalisen median sovellus ole tuttu. Vastaamista olen lykännyt viimeiseen asti. Helatorstain aikoihin kävin ihmettelemässä Berliinin puistoja ja eilen tulin viiden päivän reissulta Venäjältä. Noloa matkustella keskellä puutarhurin kesäkiireiden - kevättalvella tämä ajankohta vaikutti kovinkin sopivalta! Epätoivoisesti yritin vilkuilla Optiman ohjeistusta ja katsella nauhoitteita (lohdullista oli lukea osallistujien chateistä seitsemänkymppisistä isovanhemmista, jotka ovat sujuvia somen käyttäjiä). Ihaillen silmäilin kurssitovereiden hersyvää jutustelua. Josko minä tästä vielä kehityn - olisi ihanaa jakaa heidän kanssaan noita Berliinin upeita puistotunnelmia ja rentoa katutilan haltuunottoa tai Karhumäen koiranputkipeltoja ja ihmisten ystävällisyyttä Äänisniemen kylissä. Mutta seliseli-osio saanee riittää ja yritän päästä asiaan:
Tämän kurssin myötä avasin Facebook-tilin. Facebook on soljunut ohitseni, en ole siihen ehtinyt/tuntenut tarvetta tarttua. Kun olin tilin perustanut, alkoi tulla ehdotuksia mahdollisista ihmisistä, jotka voisivat olla ystäviäni. Ehdotetut ihmiset olivat niitä, keiden kanssa olen vaihtanut gmailia ja heidän ystäviään. Jotenkin epämielyttää ajatus, että joku ajattelee minun puolestani - maalaa yhteydenottojeni, hakujeni perusteella minusta profiilia, laittaa minut tiettyyn lokeroon. Vähän hätkähdytti opintojakson chat-kommentti, että somen ulkopuolella olevat voidaan kokea syrjäytyneiksi tai rikollisiksi - person non grata. Ehkä tunne siitä, että on jäämässä jonkun ulkopuolelle, ajaa osan ihmisistä facebookiin - mene tiedä.
Teen päivätyöni ihmisten parissa. Ystäviin ja sukulaisiin pidän yhteyttä puhelimella, sähköpostilla, WhatsApp:llä ja HangOutilla. En ilmeisesti kuitenkaan ole kovinkaan sosiaalinen, koska somessa pitäisi olla aktiivinen tiedonjakaja. Facebook on oiva yhteydenpitoväline tietylle porukalle, jota yhdistää harrastus tai yhteinen mielenkiinto johonkin asiaan. Koulu- ja opiskelumaailmassa Facebook on arvatenkin hyvinkin käytetty ja notkea työväline. Ja on myönnettävä, että kyllä tällä viidakkorummulla saa asioita eteenpäin - vasta eilen tytär imoitti saaneensa unelmiensa asunnon Facebook-vinkin kautta.
Minulle oli yllätys, että myös bloginkirjoittaminen on somea. Blogeilla on mielessäni positiiviset aurat - yleensä niillä on joku aihe, jonka ympärillä juttu soljuu. En ole seurannannut aktiivisesti kuin poikani opintovaihtoa Namibiassa http://naminami2014.blogspot.fi/ . Yhtään kirjettä ei pojilta Windhoekista ole tullut, eikä lyhyistä viesteistä saa sellaista kokonaiskuvaa kuin blogista, jossa on kuvia ja eloisaa kertomusta. Ei kyllä äitikään ole kirjettä saanut aikaiseksi - kuihtuu pois koko kirjoitustaito; ehkä blogeissa olisi sen taidon pelastus! Jatkossa voisin kuvitella kirjoittavani puutarha- ja puistoretkistäni - tosin sellaisia blogeja on netti tulvillaan, mutta motiivinani olisikin omien kokemusten ylöskirjaaminen - ei unelma innokkaasta seuraajakunnasta.
Kolmas juttuni voisi olla Instagram, johon rekisteröidyin vasta muutama viikkoa sitten. Tykkään otaa kuvia, aiemmin laittelin niitä Picasaan, mutta se meni jotenkin hankalaksi. Instagram toimii puhelimessa, mutta en voi kehua osaavani vielä sitä käyttää... hastagit ovat vielä ihan hepreaa.
Ehkä tässä voisi olla tehtävä 1:n ensimmäinen osa - juttua kolmesta minulle tutuimmasta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä - jatkan kohta minulle vielä vieraammista some-ympyröistä.
Jaa blogi
Käytämme sosiaalisen median sovelluksia ehkä enemmän kuin osaamme ajatella. Luemme tai kirjoitamme blogeja, katsomme YouTube videoita tai tallennamme kuvia johonkin sovellukseen. Jotkin sovellukset mielletään enemmän sosiaaliseksi mediaksi kuin toiset.
VastaaPoistaTämä onkin ollut some-kurssin isoin oppi tähän asti; olen ollut jollainlailla somessa vaikka en itse sitä ole ymmärtänytkään. Jotenkin olen mieltänyt, että Facebook = some - eihän se näin ole (ai kun tuli runollista!).
Poista